Tasapainoinen elämä. Mitä se tarkoittaa? Kun puhun tasapainosta liittyen hyvinvointiin ja henkiseen kasvuun, tarkoitan sitä sinun yksilöllistä tapaasi olla ja elää, joka palvelee sinua parhaiten ja tekee sinulle hyvää.

Tasapainoinen elämä ei tarkoita tasaista tai tylsää elämää. Päinvastoin, kun elämän osaset ja omat energiat ovat tasapainossa pystyy elämästä nauttia sen koko laajuudessa. Samalla on voimavaroja hyväksyä myös elämän haastavammat ja kurjemmat puolet.

Tasapainoon elämässä kuuluu niin keho, mieli kuin sielukin - kaikki meidän tasomme ja ulottuvuutemme, miten ikinä ne hahmotatkaan.

Mikä on sinulle sielunruokaa, jotakin sellaista mikä saa sisäisen valosi loistamaan? Entä mitä kehosi kaipaisi juuri nyt - lempeää venyttelyä, ravitsevaa ruokaa, saunan lämpöä tai ehkäpä reipasta ulkoilua? Mikä saa mielesi virkistymään ja inspiroitumaan?

Elämään kuuluu kaikenlaiset ajanjaksot sekä ilot ja surut. Se on väistämätöntä. Vaikka joskus horjuisimme kovastikin epätasapainoon elämän ylä- ja alamäissä, on meidän aina mahdollista löytää oma tiemme takaisin tasapainoomme. Kunhan tutustumme itseemme ja opettelemme, mikä on juuri meille hyväksi eri aikoina ja eri olosuhteissa.

Nimittäin kukaan itsesi ulkopuolinen ei voi antaa sinulle juuri sinua varten räätälöityä reseptiä tasapainoiseen elämään.

Se sinun on selvitettävä itse. Olemme niin valtavan erilaisia ja meihin vaikuttavat asiat eri tavalla.

Onneksi oman tasapainon etsiminen ei tarkoita, että meidän pitäisi lisätä valtavasti kaikkea elämäämme tai itseemme, tehdä enemmän tai olla enemmän. Meissä on jo aivan kaikki mitä tarvitsemme. Sinun ei tarvitse saada ulkopuolelta jotakin, jota sinulla ei jo olisi, vaan päinvastoin karsia ulkoisia tekijöitä ja kääntyä sisäänpäin.

Nyt en puhu eristäytymisestä tai ulkopuoliselta maailmalta sulkeutumisesta. Tarkoitan oman itsen äärelle pysähtymistä. Tutkailua, mitä minussa tapahtuu ja etenkin tarkastelua ilman tuomitsemista tai olotilojen, ajatusten tai tunteiden arvottamista.

Minulle sisäänpäin kääntyminen tarkoittaa arjessa aina vähän väliä läsnäoloon palaamista. Vien huomion hengitykseeni, olotilaani ja kehoni asentoon. Muutaman hengityksen ajan keskityn vain hengittämiseen, sen tuntemiseen ja rentoutumiseen.

Tällöin voin huomata, mitä minussa on meneillään ja mitä tarvitsisin.

Huomaan vaikka jännittäväni hartioita tai purevani leukoja tiukasti yhteen. En tuomitse mitä huomaan - huomaan vain. “Oho, miten kehoni onkaan juuri nyt.”

Voin sanoa itselleni lempeästi: “Rentoudu. Rentouta. Ei ole mihinkään kiire.” Tunnen laskeutuvani kehooni ja samalla mieleni toiminnot, jotka välillä laukkaavat aikamoista tahtia, hieman hidastuvat. Ihmeellinen läsnäolo laskeutuu pikkuhiljaa ja voin jatkaa päivääni hieman tyynemmin, hieman renommin ja mukavammin.

Tämä on yksi keinoista, jota käytän päivittäin oman tasapainoni vaalimiseen. Sinulle omaan tasapainoosi palaaminen voi olla jotakin aivan muuta, tuntua ja näyttää aivan erilaiselta.

Mitä sellaista voisit tehdä tänään, mikä rauhoittaa mieltäsi ja palauttaa sinut tähän hetkeen? Mikä tasapainottaa sinun olotilaasi? Mitä keho, mieli ja sielu tarvitsisivat juuri tänään?