Miten päästää irti ja miksi?

Tiedätkö sen olon, kun ajatukset kiertävät kehää ja on hermostunut olo? Tai kun ahdistus valtaa mielen? Tai sen olon, kun on stressaantunut ja kaikki ärsyttää?

Ehkä olet kokeillut avuksi näihin mielen myllerryksiin jonkinlaista joogaa, meditaatiota tai muita harjoituksia. Olet todennäköisesti törmännyt kehotukseen: “päästä irti”. Mutta päästä irti mistä? Ja miksi?

Irti päästäminen on läsnäolemista tässä hetkessä. 

Takertuminen - oli se sitten ajatuksiin, tunteisiin tai tilanteisiin - on läsnäolon vastakohta. Sillä kun takerrumme mielessämme mihin tahansa, siirrymme pois tästä läsnäolevasta hetkestä.

Kun käperrymme itseemme ja takerumme ajatuksiin tai tunteisiin, emme koe tätä hetkeä sellaisena kuin se on. Huomiomme on ajatusketjujen ja mielikuvien matkassa. Usein juuri nämä ajatukset ja mielikuvat aiheuttavat meille kaikenlaista harmia: sisäistä jännitystä, stressiä, ahdistusta, kiireen tuntua..

Jos taas hellittää otetta edes hitusen verran mielen tapahtumista, voi huomata tämän hetken olevan paljon enemmän kuin nuo oman mielen rakennelmat. Toisin sanoen, päästää irti oletuksista, miltä tämän hetken pitäisi tuntua, mitä pitäisi tapahtua tai mitä minun pitäisi olla.

Muistatko, miltä tuntui vain hengittää? 

Miltä tuntui nauttia ilman virtauksesta sisään ja ulos? Tuntea jokainen täyttävä sisäänhengitys? Tunsit liikkeen tässä hetkessä, tunsit kehosi tässä hetkessä. Mieli ei ollut tyhjä, mutta mielen liikkeet eivät häirinneet sinua. Olit vapaa.

(Jatkuu kuvan jälkeen)

Vapaus ei nimittäin ole ulkoista vaan sisäistä. Sisäistä vapautta voidaan kokea päästämällä irti mielen jatkuvasta ajatusvirrasta ja analyysistä. 

On hyvä huomata, että mielen toiminnoissa itsessään ei ole mitään vikaa. Tarvitsemme mieltämme lähestulkoon kaikkeen - ajatteluun, muistamiseen, tiedon rakentamiseen, suunnitteluun, kommunikointiin.. Mieli on tärkeä väline!

Ongelman ydin ei siis ole mieli itsessään, vaan tapamme takertua mielen liikkeisiin.

Tarraamme kiinni ohikulkeviin ajatuksiin kuin ne olisivat ainoa oikea totuus. Tarraamme kiinni tunteisiimme ja pidämme niistä kiinni, emmekä halua päästää irti. Usein emme edes tiedosta toimivamme näin.

Läsnäolon harjoittamisen kautta voimme tulla tietoiseksi takertumisestamme. Samalla opimme, kuinka hellittää siitä otetta. Vaatii harjoitusta, että opimme astumaan askeleen taaksepäin ja rentoutumaan.

Mutta pikkuhiljaa, harjoitellessa päästämään irti, vapautuu mieleen uutta tilaa ja todellisuudesta tulee paljon laajempi. Huomaamme, että kaikki on luonnollisesti jatkuvassa muutoksessa.

Opimme, että meidän ei tarvitse pitää kaikesta kynsin ja hampain kiinni, vaan saaamme hellittää otetta. Saamme rentoutua ja antaa kaiken tulla ja mennä omalla painollaan.